sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Mielessä pyörii yhä metsäpuutarha. Lähinnä havupuut ja pensaat, jotka hidaskasvuisuuden vuoksi pitäisi istuttaa ensimmäisenä. Mikä sen parempi paikka hahmottaa "livenä" kasvien kokoa ja lajikkeita kuin Hatanpään arboretum Tampereella.

Arboretum on minun vakiopaikkani, johon piipahdan kaupunkireisulla jos vaan suinkin ehdin. Ensin kurkkasin ne paikat, joista löysin viime vuonna kevään ensikukkijat. Lämpimästä rinteestä kukki vain talventähti (Eranthis hyemalis) ympärillään paljon paljon narsissien piippoja.

Näsiä (Daphne mezereum).

 Tarhakylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) hurmaavat karvanuput.

Keijunkukka (Heuchera) on säilyttänyt talven yli kauniin syysvärityksen.

Jonkinlainen penkki metsäpuutarhan pihasaunan puoleiselle osalle olis kiva.

Lumikello (Galanthus nivalis).

Näin lehdettömänä aikana näkyy hyvin puiden ja pensaiden kasvumuoto. Kokoa on helppo verrata vierustovereihin. Leveyden osaan paremmin hahmottaa, kun painan selän kiinni runkoon ja katselen oksistoa puun tyvestä päin. Kuvassa kataja (Juniperus) sekä vuorimänty (Pinus Mugo)



Istuttamalla samaan alueeseen useampia havukasveja saa vihreyteen eloa.
 Ihanaa tämä haaveilu ja mitä parasta, ilmainen hupi :O)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Tervetuloa lukijoiksi Una ja d-malli!

perjantai 28. maaliskuuta 2014


Sain auringon ihanat blogin Inkalta viiden kysymyksen haasteen. Kiitti!

1.Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen.
2. Keksi viisi uutta kysymystä.
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.


1. Esittele jokin esine tai asia, jolla on sinulle suurta tunnearvoa.
Ensimmäisenä tulee mieleen kasvihuone, jonka mieheni rakensi talomme vanhoista ikkunoista. 

2. Onko käytössäsi jokin Niksipirkka -tyylinen niksi, jonka haluat jakaa?
Vaikkapa tällainen vanhan kansan neuvo. Jos haluat nauttia leikkotulppaaneista pitkään, mutta sinulla ei ole mahdollisuutta siirtää maljakkoa yöksi viileään, laita joka ilta kourallinen lunta maljakkon pohjalle. Lumi antaa tulppaaneille tarvittavan kylmäkäsittelyn. 

3. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.
Vietin peruskoulun kesälomat isovanhempieni luona Turun saaristossa. Opin jo pienenä soutamaan ja olemaan apuna verkoilla. Yhtenä kesänä mökille saapui myös serkkupoikani tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä ei osannut soutaa, mutta serkku lupasi opettaa. Muistan vieläkin sen tunteen miten hassua oli ettei aikuinen osannut sitä mitä me naperot vaan souti aluksi ympyrää ja sitten melkoista siksakkia. 

4. Onko sinulla jokin erityinen pääsiäisperinne, tai jokin muu kevääseen liittyvä perinne? Kerro siitä.
Käydään lasten kanssa virpomassa lähinaapureilla, laitetaan ruohoa kasvamaan ja etsitään pääsiäispupun piilottamia munia.

5. Ja sitten vähän zen-osastoa: Minkälainen ääni syntyy yhden käden taputuksesta?
Tähän en kyllä keksi vastausta :O)

Tällä(kään) kertaa en jaa haastetta eteenpäin. Jos haluat, nappaa mukaan Inkan lähettämät kysymykset ja vastaa niihin.

Se fiilis

Kesällä 2012 kävin ensimmäisen kerran Ahlmanin mäellä ja ihastuin paikkaan oitis. Koulun miljöö tuntui viihtyisältä, kotoisalta. Ehkäpä just tästä fiiliksestä johtuen lähdin eilisen koulupäivän jälkeen sekä haikeana että iloisena kotimatkalle. Haikeana siksi, että jätän koulumaailman taakseni, sillä valinnaisista kursseistani johtuen minulla oli viimeinen lähiopetuspäivä. Iloisena pitkien ajomatkojen loppumisesta. Valmis puutarhuri en vielä ole ja ennen tutkintotodistusta on puserrettava. Paljon. Kevään aikana palaan vielä koululle antamaan yrittäjyysnäytön ja syksyllä esittelemään opinnäytetyöni.  :O) 
 



Noiden pikapiipahdusten aikana aion seurata Pirkanmaan Perinnepihan edistymistä. Koulutuksen alussa (syksy 2012) tässä kohtaa kasvoi nurmikko ja koko projekti oli suunnitteluasteella. Pihan myllerrystä seurattiin vuoden 2013 aikana ja nyt on rakenteet valmiina. Kiva päästä vielä kurkkaamaan miten kasvit lähtevät kasvuun.


 Koulun lämpimällä seinustalla kukkii jo. 

Tähän samaan fiilikseen sopii hyvin Katilta saamani tunnustus. Kiitti!! 
Voisin laittaa tämän bumerangina takaisin :O)


Säännöt lainattu tunnustuksen laatijalta: 
Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta? Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille. Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.


Minä ojennan tunnustuksen
Virkattu lintu -blogin Annalle. Blogi on pullollaan ihania värejä, kauniita kuvia, kivoja kirppislöytöjä sekä virkkauksia. Just sellainen kotoinen tunnelma, johon on kiva palata uudestaan ja uudestaan.

Villapata kiehuu -blogin Annille. Blogi on tulvillaan hyvää mieltä ja lapsiperheen arkisia juttuja. Monipuolisesti kädentaitoihin liittyviä juttuja. Ihailen Annin taitoa tehdä vanhasta uutta. Just sellainen kotoinen tunnelma, johon on kiva palata uudestaan ja uudestaan.

Auringon ihanat -blogin Inkalle. Blogista löytyy monipuolisesti neulomuksia ja askarteluita sekä puutarhapuuhia. Höystettynä ihanilla matkakuvilla. Just sellainen kotoinen tunnelma, johon on kiva palata uudestaan ja uudestaan.

Fiilistellen viikonloppua kohti!
Tervetuloa lukijaksi Soili!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Metsäpuutarha mielessäin


 Mikä ihanan aurinkoinen lauantaiaamu!

Bongasin alkuviikosta kirjaston uutuuksien joukosta tämän herkun. 

Täydellinen kirjalöytö, sillä suunnittelin tänä kesänä raivaavani pihamme metsänpuoleista risukkoa. Kuvassa näkyvästä kohdasta aloitan (helpoin alue). Haaveissa joitakin kukkivia pensaita, jotka peittäisivät näkyvistä kaivonrenkaan tyven. Ehkäpä atsaleaa, alppiruusua ja hortensioita. Kasvualusta kaipaa kunnollista muokkausta. Tähän olen kipannut pihalta haravoimani lehdet ja risut. Risut raahaan muualle, mutta lehtimassan suunnittelin kääntäväni talikolla ja jäättäväni maatumaan kasvien alle. Tässä kasvaa runsaasti nokkosta (Urtica dioica) sekä takiaisia (Arctium). Ne ovat nyt kitkentälistan kärkipäässä.

 Köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) männyn rungolle.

Linnuille sekä otököille pesäpaikkoja.

Sinivuokot olisi kiva säilyttää. 

 Ja sammal.


Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen, WSOY 2014 kirjassa on mukavasti esitelty erilaisia, jo olemassa olevia metsäpuutarhoja kasveineen. Erilaiset kasvupaikkatyyppit on myös huomioitu. Pikaselauksella vaikuttaa, että meidän minimetsä on kuiva lehtomainen kangasmetsä. Kirjassa kerrotaan myös metsäpuutarhan perustamisesta ja hoidosta. Juuri niitä tietoja tarvitsinkin! Haluaisin, että siirtymä perennoista metsään olisi mahdollisimman luonnollinen :O)

Onko sinulla hyviä vinkkejä kasvivalintoihin? Mitä minun tulisi erityisesti huomioida? Kuulisin myös mielelläni kaikenlaisia kokemuksia metsäpuutarhoista.

Tervetuloa lukijoiksi Cheri ja Teija :O)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vesikeli vaihtui lumiseksi yhdessä yössä. Valkeaan vaippaan kietoutunut maisema oli hetken hurjan kaunis. Kasvuun lähteneiden perennojen sekä piippojen kannalta tämä luontainen peite tuli kuin tilauksesta. Just ennen pakkasten kiristymistä. Pakkaselle aremmat perunanarsissit (Narcissus `Bridal Crown´) nostin terassilta sisälle ja pakkasta paremmin kestävät Tetet (Narcissus ´Tête-à-Tête´) jätin ulos sekä peittelin varmuudeksi fleece kankaisella puutarhatakillani. Hyvin näyttävät pienet nuput selvinneen.

Perunanarsissit kukkivat jo kauniisti ja niissä on minusta miellyttävä tuoksu. Taidankin jättää ne sisälle kunnes tulee aika istuttaa sipulit ulos.

Alkuvuodesta leikkasin tielle ulottuneita kuusen alaoksia pensaiden suojiksi ja huomasin puun tyvellä siperianhernepensaan. Kuusen alaoksat olivat niin tuuheita, että siperianhernepensaassa oli vaan muutama pitkä oksa, joilla se on yrittänyt kurkoitella kohti valoa. Aloin heti suunnitella kituvan pensaan siirtoa tilavampaan paikkaan. Maaliskuun alussa leikkasin pois ne muutamat oksat (mielessä kaivaa juurakkokin ylös saman tien, mutta sitten onneksi tulikin jotakin muuta) ja toin sisälle maljakkoon. Aika nopeasti alkoivat silmut aueta vaan juurakko saa vielä odottaa lauhempaa keliä.

Puutarhuriopinnoissani sain hyväksytysti suoritettua somistaminen, tekstaaminen ja piirtäminen -osion. Top paikkana oli vanha tuttu puutarhakeskus Jaakkola (samassa paikassa olen saanut tehdä kaikki työssäoppimiset ja näytöt). Top-jakson päätteeksi tein näytön, jossa piirsin ja suunnittelin keväisen somistuksen myymälätilaan sekä tekstasin suru- ja onnittelukortit. Mainoksenkin tein ja laadin helpon kranssiaskartelun. Vielä pitäisi tehdä top-päiväkirja, jonka olen aiemmista jaksoista skräppäilemällä koonnut yksiin kansiin ja tavata kolmikanta (opettaja, työnantaja ja työkaveri) näyttökeskustelussa. Sitten paneudun  yrittäjyys puutarha-alalla osioon.


 Tervetuloa mukaan lukijoiksi Suvi, Eija, Tuija, Sussi ja Anski.
Aurinkoista viikkoa kaikille!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Puutarhalauantai!


Miten ihana oli, kun päivällä paitoi aurinko! Yöllä paukkui ja natisi niin, että ajattelin katon irtoavan. Aamun sateiden aikana ehdin vaihtaa ruukkukukkiin uudet mullat ja heti kun aurinko pilkahti, pujahdin pihalle. Terassilla on kaikki valmiina kevääseen, callunat vaihtuivat narsisseihin ja pöytäryhmä odottaa kahvihetkeä. Leikkelin talven ajaksi pystyyn jääneiden perennojen varret lyhyiksi pätkiksi maan pinnalle, siistin pihaa ja aloitin tekemään risuaitaa.

Tämän kesän suurin puutarhaprojekti onkin metsänpuoleisen pihan raivaaminen! Sinne on kertynyt risukkoja, kaadettujen puiden runkoja ja epämääräisiä lautakasoja. Eilisestä rautakangen heiluttelusta kipeytyneet olkapäät saavat tänään lepopäivän, kun lähdetään jäähallille, tyttökiekkoturnaukseen. 

Oikein mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tiedon aallokossa


Nykypäivänä on helppoa hankkia uutta tietoa niin halutessaan. On paljon erilaisia lähteitä; kirjoja, lehtiä ja netti. Lisäksi voi kyselemällä hyödyntää alalla toimivien ammattilaisten sekä harrastajien tietoa ja kokemuksia. Nämä kaikki em. lähteet ovat olleet apuvälineinä opinnoissani. Tärkeää on ollut myös opettajilta saatu perustieto. Vaikka tiedon hankinta on helppoa, on eri lähteistä löytyvässä tiedossa eroavaisuuksia. Varsinkin kasveista on saatavilla kirjavaa tietoa (ja puutarhurin ammattitaito perustuu juuri kasvituntemukselle). Koulussa opitaan peruskasvit, mutta janoan jatkuvasti lisää tietoa uusista lajikkeita. Suomalaisella nimellä kuuklettamalla löytää jos jonkin moisia kuvia, eivätkä kaikki kuvat täsmää hakusanan kanssa (tässä taitaa yksi sekottaja sopassa olla blogit, jossa kirjoittajat laittavat samaan kirjoitukseen monia erilaisia kuvia, kuten minä tässä nyt teen! ja hakukone poimii kuvia kirjoituksessa käytettyjen sanojen mukaan). Tieteellisellä nimellä tarkkuus on parempi, mutta silloin linkki johtaa usein ulkomaalaisille sivustoille. Hyvä kielitaito ja puutarha-alan sanaston osaaminen nousevat silloin esiin. 


Puutarha-alan sanaston ja tieteellisten nimien opetteluun olen hankkinut pari kirjaa. Ahkerimmin käytössä on ollut Viljelykasvien nimistö, toimittanut Ella Räty, Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, Helsinki 2012. Toisena listalla Latinaa puutarhureille, Lorraine Harrison (käsikirjoituksesta suomentanut ja suomen oloihin mukauttanut Julia Donner), Shildts & Söderströms, Helsinki 2013.


Otan tähän esimerkiksi edellisessä kirjoituksessa vilahtaneen tähdikin (nimeä en tiennyt hankintahetkellä). Kasvin taimilapun mukaan kädessäni oli Ornithogalum balansae. Lapun toiselta puolelta luin englanninkieliset hoito-ohjeet; paljon valoa, muttei suoraan auringonpaistetta. Päivittäinen kastelu, multa ei saa kuivahtaa. Voidaan käyttää puutarhakasvina keväällä. Vain koristeeksi. Älä syö. 

Tieteellinen nimi oli minulle vieras, mutta löytyi viljelykasvien nimistöstä. Lajike Ornithogalum oligophyllum (balansae = sulkeiden sisällä mainitaan synonyymit eli toisintonimet), suvun  Ornithogalum perästä löytyi heimo Asparagaceae (tähdikki kuuluu parsakasvit heimoon) sekä kasvin ruotsinkielinen nimi stjärnlök että käyttölyhenne Si = koristekasvina kasvatettava sipulikasvi, ulkona kestävä tai sisällä talvetettava. Hankkimani kasvi on TURKINTÄHDIKKI. Vai onko sittenkään?

 
Nyt kun tiesin jo tieteellisen- ja suomenkielisen nimen sekä hoito-ohjeet, teki mieli selvittää mitä tieteellisen nimen suomennos kertoo kasvista. Latinaa puutarhureille -kirjasta löysin tiedon Ornithogalum =  linnunjalkaa muistuttava ja oligophyllum = vähälehtinen. Osuva kuvaus kasvin ulkonäöstä. Balansae sanaa en tästä kirjasta löytänyt. Ja sitten kuuklettamaan lisätietoa...

 
Suomenkielisellä nimellä en löytänyt uutta tietoa. Tieteellisellä nimellä Ornithogalum balansae löytyi samaa tietoa kuin taimilapusta ja eniten samanlaisia kuvia. Ornithogalum oligophyllum nimellä löytyi eniten erilaisia vaihtoehtoja kukintojen suhteen. Löysin myös tiedon, että molemmilla tieteellisillä nimillä olisi oma laji, KLIK. Terälehtien sekä lehtien perusteella tämä lajike voisi olla Balkanilta, Georgiasta ja Turkista kotoisin oleva O. balansae yleisesti tunnettu Beetlehemin tähti ? = suomenkielisellä haulla löytyy vastaava orkideana! Orkidea tämä ei ainakaan ole. Ehkäpä sama lempinimi on annettu kahdelle erilaiselle kasville eri puolilla maapalloa! Mitä mieltä olet, onko varmin tieto taimilapussa? Tiedätkö sinä mikä nimi on oikea? Ja mihin tietoon luottaisit? Olen kääntymässä O. balansae lajiin ja ajattelin unohtaa tuon viittauksen Beetlehemin tähteen (joidenkin lähteiden mukaan tämä olisi kasvin englanninkielinen nimi). Tähdikkejä on Wikipedian mukaan 120 lajia. Mistä löydän oikean?



Yhtä kaikki, kukinto on kaunis ja terälehdet hohtavat valkoisena päältäpäin katsottuna. Alapinnalla on vihreä raita. Sipulikukkaa en kastelisi päivittäin. Olen kaatanut tassille vain kerran vettä. Sijoitin kasvin itäikkunalle, missä se on viikon aikana availlut kukkiaan vähitellen. Viihtyy, vaikka meillä on alhainen huonelämpötila. En löytänyt tietoa tämän lajikkeen talvehtimisesta. Sen testaan heti kun maa sulaa niin, että sipulit voi istuttaa ulos (tänään satoi lunta ja nyt on maa valkeana). Katsotaan sitten keväällä 2015 lähteekö se uudestaan kasvuun.


Tervetuloa lukijoiksi Hong Long, Helinä ja Hannah!

EDIT 5.3 sain varmistuksen, että kuvassa on turkintähdikki Ornithogalum balansae. Se on harvinaisempi sipulikukka, joka "kannattaa istuttaa mahdollisimman lämpimälle paikalle esim. rakennuksen eteläseinustalle, missä lisäksi ei seiso vesi talvella, tai sen voi talvettaa ruukussa sisällä viileässä. Vuoriston kasvina se sietää pakkasta, mutta ei sitä, että maa on märkää talvella. Aika tyypillistä monelle sipulikasville."
 Kiitos Saaripalstan Sailalle!