maanantai 15. heinäkuuta 2013

Pengerrys

Pengerrys on kokenut monen monta muutosta muutaman vuoden aikana. Nyt tuntuu, että se on viimein saavuttanut oikean mallin ja mitat. 

Pihan kaltevuuksia suoristettiin syksyllä 2009. Syntyi idea penggerryksestä, jonka etureunan tueksi kärrättiin monta lastia luonnonkiviä. Tuuli ja näkösuojaa antamaan hankittiin kolme kartiotuijaa, Thuja occidentalis `Brabant´ sekä niiden tyvelle sinilaakakataja Juniperus horizontalis `Glauca´ että tarhakatajaa Juniperus x pfitzeriana `Mint Julep´. Toiseen reunaan (sähkötolpan ja betonirenkaan tyveltä oikealle) siirrettiin lumipalloheisi Viburnum opulus, joka oli niin valtava, että juurakko halkesi kahtia noston yhteydessä. Halkaisin puolikkaat vielä kahtia ja sain yhdestä juurakosta neljä alkua. Haaveilin kivipurosta, joka alkaisi talon nurkalta ja loppuisi maahan kaivettuun betoniympyrään.  Matka osoittautui liian lyhyeksi, jotta puron saisi kaivettua oikealle kaltevuudelle. Jäin odottelemaan betoniympyröiden siirtämistä. Koko komeus näytti aika ankealta keväällä 2010.

Toukokuussa 2011, laitoin hihat heilumaan ja kuorin huonokuntoisen nurmikon pois. Minulla oli kova kiire saada näkö-/ tuulisuojaa. Innostuksissani TEIN VIHREITÄ. Lisäsin katekangasta ja kivituhkaa koko alueelle (apua, kun ei siinä kivikovassa pinnassa mikään kasva) sekä ystävältä saatuja terijoensalavan oksia (apua II, ei riittävästi kasvutilaa ja vievät kaiken veden ja ravinteet muilta kasveilta). Lisäsin nurmikon reunaan kiviä, jotta se näyttäisi yhtenäiseltä perennapenkin reunuskivien kanssa (apua III, ei pysty leikkaamaan leikkurilla ruohoa reunoilta, kun terä osuu kiviin ja terrieri raapii katekankaat rei´ílle sekä perennat ylös penkistä, sillä se aloittaa kivien pyörittelemisen heti kun silmä välttää). Kesäkuussa siirrettiin betoniympyrät pois ja aloitin uuden perenna-alueen tekemisen.

 
Syksyllä 2011 uusi perenna-alue oli valmis ja kasvit hyvässä kasvussa. Minä olin vielä tässä vaiheessa hyvin tyytyväinen tekemisiini. Talven aikana etsin tietoa kasveista, joita voisin istuttaa antamaan kerroksellisuutta alueelle ja huomasin virheeni terijoensalavan suhteen.

2012 Kevään aikana kaivoin kaikki terijoensalavan alut pois (että niissä oli jykevä juurakko yhden kesän jäljiltä) ja laitoin tilalle erilaisia angervoja. Revin katekankaan pois ja lapioin pois sekä harasin kivituhkaa multaan.

Tämän kesän (2013) aikana olen siirtänyt liian ahtaissa paikoissa kasvavia kasveja uusiin paikkoihin sekä lisännyt reunanauhaa estämään nurmikon leviämistä. Oikean alareunan "koukku" jäi lomamatkan vuoksi kesken, joten siitä myöhemmin lisää.

10 kommenttia:

  1. Huh...heikompaa oikein pyörryttää jo lukiessa touhuistasi, mutta kaunista olet saanut aikaiseksi...:)
    Kerroppa miksi otit terijoensalavat pois...itse olen niitä miettinyt vähän näkösuojaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terijoensalavat saivat väistyä siksi, että niillä on voimakas juuristo, joka vie veden ja ravinteet muilta kasveilta. Kasvaessaan ne tarvitsevat valtavasti tilaa ympärilleen, enkä halunnut menettää perenna-aluetta, jonka olin juuri saanut mieluisaksi. Haaveilen tähän eri korkeuksilla kasvavaa kasvustoa. Kartiotuijat saattavat kasvaa 8m korkeiksi, syreeni 3-4m, angervot 1,5-2m ja niiden juurelle maanpeitekasveja kuten hopeahärkkiä. Näin alue peittyy kokonaan ja kasvaessaan säästää minulta kitkemisen vaivan. :O)

      Poista
    2. Kiitos vastauksetasi....ei sitten ole minunkaan puuni....:)

      Poista
    3. Terijoensalava on kyllä kaunis puu, kun se saa kasvaa rauhassa oman mallin mukaan. Harmi vaan ettei muut kasvit viihdy sen seurassa.

      Poista
  2. Oi että näyttää hyvälle!Tykkään tosi paljon noista puutarhakiemuroista pihallanne. Iso muutos, eikä ole syntynyt varmasti ilman hikeä, vaan kyllä kelpaa ihailla jo tässä vaiheessa. Sanon vaiheessa, koska epäilen, että siellä tapahtuu kuitenkin koko ajan jotain ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei tässä paljon ole hikeä vuodatettu. Minulla on joka kesä ollut lähes 0e puutarhabudjetti, joten alue on muuttunut pikku hiljaa. Pieni alue kesässä. Mutta koko ajan tapahtuu jotakin ja välillä pitää antaa kasveille kasvurauha. :O)

      Poista
  3. Melkoinen homma. :) Mutta loppujen lopuksi mahdottoman palkitsevaa. Minä tykkään puutarhanhoidossa myös siitä puolesta, että koko ajan oppii (vaikka ei edes opiskelisi alaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopputulokset ovat palkitsevia. Mielenkiintoisinta on, että koko ajan oppii uutta. Vaikka luen paljon alan kirjoja ja selaan lehtiä, ei niidenkään neuvot aina päde oman pihan kasvuolosuhteisiin.

      Poista
  4. Mahtava muutos! Salava tosiaan tarvitsee hirveän paljon tilaa ympärilleen kasvaakseen kauniin muotoiseksi! Kantapään kautta opittu jää varmasti hyvin mieleen ;D

    VastaaPoista

Mukavaa, että kävit vierailulla ♥