maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kolmas kerta toden sanoo vai sanooko sittenkään?

Rusopajuangervojen raivauksessa pääsi pikkuinen aukkopaikka venahtamaan parin miehen mittoihin. Poistin vielä idänvirpiangervon, joka niin ikään leviää juurivesoista. Googletin, tutkin kirjoja, mietin ja juttelin ystävän kanssa. Tuulensuojaa pitäisi saada, lehtipensaspainotteiseen riviin lisää ikivihreiden havujen vehreyttä, väriä ja muotoa sekä kerroksellisuutta. Tuulensuojaa ja ikivihreyttä sain istuttamalla kartiotuijia. Hillitysti kasvavan ja tiheän timanttituijan Thuja occidentalis `Smaraqd´ kaveriksi nopeakasvuista `Brabant´ia. Vielä nämä alut ovat pieniä, mutta täyskasvuisena peittävät tämän alueen.

Havujen vehreyttä, kerroksellisuutta ja muotoa sain istuttamalla pengerryksen reunaan vuorimännyn Pinus mugo sekä tuivion Microbiota decussata. 

Rikkakasvien kasvua estämään ja väriä tuomaan -
 pikkukeijuangervoja Spiraea japonica `Nana´
 tummakurjenpolvea Geranium phaeum `Samobor´
jaloangervoja Astilbe Japonica,
isotöyhtöangervoa Astilbe chinensis var. taquetii,

peittokurjenpolvea Geranium x cantabrigiense sekä
valkotäpläimikkää Pulmonaria saccharata.

Nyt katsotaan mitä seuraava kesä tuo tullessaan.  :O)
Vielä olisi yksi viikko kesälomaa jäljellä ja
sen meinaan viettää todella rennosti.
Puutarhassa käyn vaan kastelukierroksella.
Mukavaa viikkoa kaikille!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Zinnia


Jos keväällä tuskailinkin, kun meinasi tila loppua taimihyllyiltä liian zinnia intoiluni takia, niin lähipäivät olenkin nauttinut täysin siemauksin. Niin kaunis kukinto!


Zinnia (Zinnia elegans `Lilliput´).


Ja kestävä vaikkapa kimpussa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Uutta perspektiiviä


Niin helpolla silmä tottuu oman pihan maisemaan. Sitä näkee vain keskeneräisyyksiä ja rikkakasvien valtaamia alueita. Tekemättömiä juttuja. Uutta perspektiiviä saa, kun kutsuu puutarhasta kiinnostuneen ystävän kylää. Huomaa katselevansa "vanhaa tuttua" uusin silmin. Uusin ideoin ja ajatuksin kaivoin rusopajuangervot ylös pengermästä. Käänsin koko alueen niin hyvin kuin se oli mahdollista. Toivon, että sain joka juurenpätkän ylös, sillä uuteen suunnitelmaani ei tämä villiintynyt pensas sovi.


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Satoa omalta maalta










Lavankaulusryytimaa onnistui nappiin. 
Tuntuu mukavalta kerätä syötävää suoraan omalta maalta.
Varhaisperunat (Timo) on jo syöty.
Salaatti, harvennuksessa nostetut punajuuret ja porkkanat maistuvat.
Kesäkurpitsaa löytyy joka ruoasta.
Pillisipuli mausteena.
 Seuraavana saadankin maistella herneitä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Pengerryksen kasvit II

Tässä vielä aukkopaikka, joka näkyi edellisessä kirjoituksessanikin. Aukosta näkyy nyt hyvin tien reunaan, jossa kasvaa norjanangervo Spiraea `Grefsheim´ sekä muutama terijoensalava (tässä niillä on tilaa kasvaa). Tämän kesän/syksyn aikana meidän sähköjohdot kaivetaan maan alle ja nähtäväksi jää ovatko ne työmiesten putkilinjan tiellä. Toivon, että olen vielä lomalla silloin kun kaivurimiehet saapuvat meidän kohdalle ja ehdin napata norjanangervojen juurakot talteen. Rusopajuangero, Spiraea x billiardii  (n. 100- 150 cm korkea) näkyvät aukon vasemmalla reunalla. Kahden rusopajuangervon välissä, pengerryksen tienpuolella kasvaa vielä idänvirpiangervo Spiraea chamaedryfolia (n. 100- 150 cm korkea).
 
Tämä kohta osoittautui haasteelliseksi kuvattavaksi. Liian paljon samankorkuisia kasveja. Tämä on otettu tuulisena päivänä, joten kaikki kasvit ovat hiukan etukenossa tielle päin. Kuvan rajaa vasemmalla sähkötolppa (joka sähkötyön yhteydessä ehkä poistetaan ja se harmittaa, sillä pajuseinämä kiinnittyy siihen). Tolpan juurelta löytyy neljä lumipalloheisiä, Viburnum opulus `Roseum´ (n. 200 - 400 cm korkea). Ne on istutettu jonoon metrin välein, jotta kasvaessaan muodostaisivat tiheän aidanteen. Tänä vuonna leikkasin kasvuton aika lyhyeksi, sillä nälkäinen toukka söi kaikki lehdet. Ajattelin, että otetaan uusi alku kasvulle. Siellä täällä heisien lomassa kasvaa hennon vaaleanpunainen rohtosuopayrtti, Saponaria officinalis. Kuvan etuosassa vasemmalta katsoen, korallikanukka, Cornus alba `Sibirica´ (n. 200 - 300 cm korkea) ja ruusuangervo, Spiraea japonica `Froebelii´ (n. 50 - 100 cm korkea). Pensaiden alla, pihan puolella kasvaa suikeroalpi sekä kevätvuohenjuuri, Doronicum orientale ja tien puoleisella laidalla herttavuorenkilpi, Bergenia cordifolia.


Lumipalloheisin nakerretut lehdet. Nälkäinen toukka näkyy kuvassa vasemmalla :O)

 Kevään ensimmäiset kukkijat. Herttavuorenkilpi, Bergenia cordifolia sekä helmililja, Muscari armeniacum. Välissä kasvaa lumipalloheisi, joka ei vielä ole ehtinyt lehteen.

 Rohtosuopayrtti, Saponaria officinalis.

Koska lumipalloheisi on nyt leikattu matalaksi, sen takaa näkyy perennapenkin korkein kukkija, jaloritarinkannus, Delphinium sp. Rohtosuopayrtin seassa pilkahdus tarha-alpia.
 
Sähkötolpan takaa alkaa pajuseinämä, jota pujottelin tuulensuojaksi perennapenkille, KLIK. Seinämän oikeassa reunassa kasvaa tuoksuvadelma, Rubus odoratus. Tämän kasvin sijoituksessa tein myös ison virheen, sillä se leviää voimakkaasti juurivesojen avulla ja yrittää tunkea perennapenkin puolelle. 

 Tuoksuvadelman kukka.

 Näkymä tieltä pihalle 2010.

Näkymä tieltä pihalle 2013.

Kartiotuijat jäävät nyt vasempaan reunaan ja niiden edessä näkyvät sinilaakakataja Juniperus horizontalis `Glauca´ että tarhakatajaa Juniperus x pfitzeriana `Mint Julep´. Katajien tyvelle pitäisi vielä laittaa varjossa viihtyviä maanpeitekasveja ja pengerryskiville levinnyt hopeahärkki pitäisi siirtää uuteen paikkaan. Aina löytyy uutta puuhaa.

Koska teen puutarhuriopintojeni lopputyönä pihasuunnitelmaa omalle pihalle, oli tämänhetkinen tilanne ja se miten tähän päädyttiin, hyvä saada koottua muistiin. Olen tämän viikon sairastanut kunnon vatsaflunssan. Pihatöihin en ole pystynyt, mutta oli hyvää aika näiden kirjoitusten kokoamiseen. Vielä olisi kaksi viikkoa lomaa jäljellä :O)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pengerryksen kasvit I

Pengerryksen tuulensuoja- ja näköesteeksi olen valinnut kasveja siten, että ne kasvaisivat eri korkuisiksi ja kukkisivat vähän eri aikoihin. Tarkoituksenani on saada erilaisista kasveista vaihtelevuutta kasvutavan, lehtien ja kukintojen muodoilla huomioden myös vuodenaikojen vaihtelut. Onnistuakseni minun pitäisi lisätä vielä enemmän havuja tähän. 

Lintulaudan oikealla puolella kasvaa vanha omenapuu, jonka rungolla ja oksistossa kiemurtaa kaksi alppikärhöä, Clematis alpina `Constance´ sekä `Blue Bird´. Lintulaudan vasemmalla puolella kasvavat kolme kartiotuijaa, Thuja occidentalis `Brabant´ (n. 500 cm korkea). Tuijien edessä  kaksi keijuangervoja, Spiraea japonica `Little Prinsess´ sekä tummakeijuangervo Spiraea japonica `Manon´ (n. 70 cm korkea). Angervojen jälkeen alkaa tämän kesän muutokset ja ns. riskialue. Tuijien viereen siirsin pihasyreenin taimen, Syringa vulgaris (n. 500 - 600 cm korkea). Syreeni leviää juuriston avulla ja saattaa viedä liikaa tilaa muilta kasveilta, mutta se joudunko kaivamaan koko pensaan vielä ylös selviää vasta vuosien päästä, kun se on lähtenyt kunnolla kasvuun. Syreenin edessä on koristekirsikka Prunus ’Accolade’ eli Kevätsuudelma (n. 300 - 500 cm), jonka pitäisi menestyä I-II vyöhykkeellä. Valitsin puun sijasta pensaan, joka on helpompi suojata pakkaspeitteellä. Kevätsuudelman kukinta on mielestäni niin kaunis, että halusin kokeilla saanko sen menestymään tuijien suojassa. Toinen kokeiluni on ruusuorapihlaja, Crataegus x media `Paul´s Scarlet´ (n. 300 - 400 cm korkea). Tämän pikkupuun saatan menettää ensi talvena, sillä sillä ei ole mitään suojaa. Kaivoin tältä kohdalta pois pienen kuusen ja siten ruusuorapihlajan runko jäi aukkopaikalle. Kevätsuudelman ja ruusuorapihlajan edessä on vielä koivuangervo Spiraea betulifolia (n. 100cm korkea), joka leviää hieman juurivesojen vuoksi. Mikäli riskikasvini eivät menesty, katson rauhassa täyttääkö syreeni, koivuangervo ja syyshortensiat niiden tilan.  

Keijuangervojen kaunis kukinto tulee hyvin esille tuijien tummanvihreää väriä vasten.


Kurkataanpa vielä aukkokohta tarkemmin. Ruusuorapihlajan (tuettu heinäseipäällä) oikealla puolella kukkii tarha-alpi, Lysimachia punctata. Se siirtyi paikkaansa koivuangervon siirron mukana. Tarha-alpin taustalla näkyy syyshortensia, Hydrangea paniculata `Grandiflora´ (korkeus n. 250 cm) sekä vasemmalla puolella Hydrangea paniculata `Early Sensation´ (n. 150 cm korkea). Maata peittävät hopeahärkki, Cerastium tomentosum sekä suikeroalpi, Lysimachia nummularia. Pensaat jatkuvat rusopajuangervolla, Spiraea x billiardii (n. 100 - 150 cm korkea), jonka piti olla tässä vaan väliaikaissäilytyksessä, mutta nyt se leviää voimakkaasti juurivesoista enkä ole onnistunut kitkemään sitä kokonaan. Kasvakoot nyt siinä sitten :O). Onneksi sitä voi leikata rajulla kädellä.

 Suikeroalpi.

Kukintaansa aloitteleva syyshortensia `Early Sensation´ hopeahärkkimaton keskellä. Tähän kohtaan hain värien vaihtelua. Syyshortensia kukat alkavat punertua syyskesällä. Uskon, että hopeinen matto taustana niiden punertavat versot ja tummat lehdet luovat kauniin kontrastin.



 Vas. keijuangervo. Oik. hopeahärkki taustanaan koivuangervo.

Kuulen mieluusti mielipiteitä kasvivalinnoistani. Jotta ette ihan uupuisi kuvien ja selitysten alle, niin kirjoitan seuraavaksi pengerryksen toisen pään kasveista. Kolmanteen osaan jääkööt se kiemuralenkki, jonka teko odottaa taimitarhojen alennusmyyntien hankintoja. :O) Mukavaa, että jaksoit lukea loppuuun.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Pengerrys

Pengerrys on kokenut monen monta muutosta muutaman vuoden aikana. Nyt tuntuu, että se on viimein saavuttanut oikean mallin ja mitat. 

Pihan kaltevuuksia suoristettiin syksyllä 2009. Syntyi idea penggerryksestä, jonka etureunan tueksi kärrättiin monta lastia luonnonkiviä. Tuuli ja näkösuojaa antamaan hankittiin kolme kartiotuijaa, Thuja occidentalis `Brabant´ sekä niiden tyvelle sinilaakakataja Juniperus horizontalis `Glauca´ että tarhakatajaa Juniperus x pfitzeriana `Mint Julep´. Toiseen reunaan (sähkötolpan ja betonirenkaan tyveltä oikealle) siirrettiin lumipalloheisi Viburnum opulus, joka oli niin valtava, että juurakko halkesi kahtia noston yhteydessä. Halkaisin puolikkaat vielä kahtia ja sain yhdestä juurakosta neljä alkua. Haaveilin kivipurosta, joka alkaisi talon nurkalta ja loppuisi maahan kaivettuun betoniympyrään.  Matka osoittautui liian lyhyeksi, jotta puron saisi kaivettua oikealle kaltevuudelle. Jäin odottelemaan betoniympyröiden siirtämistä. Koko komeus näytti aika ankealta keväällä 2010.

Toukokuussa 2011, laitoin hihat heilumaan ja kuorin huonokuntoisen nurmikon pois. Minulla oli kova kiire saada näkö-/ tuulisuojaa. Innostuksissani TEIN VIHREITÄ. Lisäsin katekangasta ja kivituhkaa koko alueelle (apua, kun ei siinä kivikovassa pinnassa mikään kasva) sekä ystävältä saatuja terijoensalavan oksia (apua II, ei riittävästi kasvutilaa ja vievät kaiken veden ja ravinteet muilta kasveilta). Lisäsin nurmikon reunaan kiviä, jotta se näyttäisi yhtenäiseltä perennapenkin reunuskivien kanssa (apua III, ei pysty leikkaamaan leikkurilla ruohoa reunoilta, kun terä osuu kiviin ja terrieri raapii katekankaat rei´ílle sekä perennat ylös penkistä, sillä se aloittaa kivien pyörittelemisen heti kun silmä välttää). Kesäkuussa siirrettiin betoniympyrät pois ja aloitin uuden perenna-alueen tekemisen.

 
Syksyllä 2011 uusi perenna-alue oli valmis ja kasvit hyvässä kasvussa. Minä olin vielä tässä vaiheessa hyvin tyytyväinen tekemisiini. Talven aikana etsin tietoa kasveista, joita voisin istuttaa antamaan kerroksellisuutta alueelle ja huomasin virheeni terijoensalavan suhteen.

2012 Kevään aikana kaivoin kaikki terijoensalavan alut pois (että niissä oli jykevä juurakko yhden kesän jäljiltä) ja laitoin tilalle erilaisia angervoja. Revin katekankaan pois ja lapioin pois sekä harasin kivituhkaa multaan.

Tämän kesän (2013) aikana olen siirtänyt liian ahtaissa paikoissa kasvavia kasveja uusiin paikkoihin sekä lisännyt reunanauhaa estämään nurmikon leviämistä. Oikean alareunan "koukku" jäi lomamatkan vuoksi kesken, joten siitä myöhemmin lisää.